Elämää aikuislapsena (eli huhtikuun kuulumisia)

Yli kaksi viikkoa kulunut "suurista oivalluksista", ja vieläkin on hyvä meno päällä. Taitaa olla henkilökohtainen ennätys menossa.

Ihmeellistä, miten suuri voima ajattelutavan muutoksella voi olla. Välillä tuntuu, että meinaan haljeta riemusta, kun tuntuu niin mahtavalta fiilistellä maailmaa uudesta näkövinkkelistä, ilman aiempaa menneisyyden painolastia. Plus sain viettää torstai-illan parhaalla mahdollisella tavalla: kaverin ja online-tuttujen kanssa persoonallisuuden eri piirteistä keskustellen ja hyvää musiikkia fiilistellen. Tutustuin muun muassa tällaiseen biisiin ja videoon, joka vie mielen hyvällä tavalla "hämärän rajamaille":

Eilen loppuivat myös työt rengasliikkeessä, jossa olen työskennellyt nyt huhtikuun ajan sesonkiapulaisena. Oli kyllä mielenkiintoista työskennellä ympäristössä, joka on lähestulkoon vastakohta niille piireille, missä olen yleensä pyörinyt. 4/5 työntekijöistä miehiä, henkilökunnan jääkaappi täynnä makkaraa ja pizzaa (kauramaidon ja tahinitahnan sijaan), joka puolella bensan katkua ja työkoneiden pärinää ja kauniiden sanojen sijasta huomiota osoitetaan huutamalla jotain puolittain ivallista, kuten "mitä sä taas mesoat siellä" tai "tää paikka on kohta konkurssissa sunkaltasten työntekijöiden vuoksi". Mutta oudolla tavalla tunsin oloni melko kotoisaksi kaiken tämän maskuliinisen loanheiton keskellä. En voi ainakaan sanoa, että työpaikalla olisi ollut tylsä ja pysähtynyt ilmapiiri. (Itse asiassa meininkiä ja yllätyskäänteitä oli sen verran paljon, että jokaisesta päivästä olisi helposti saanut kokoon yhden tunnin mittaisen tosi-tv-jakson.)

Mua varoiteltiin etukäteen siitä, että naisena tänkaltaisessa ympäristössä voi olla vaikea sopeutua joukkoon. Ja kyllähän sitä totta puhuen muutamat silmäparit kääntyi, kun meikäläinen sipsutteli kukkaiskuvioisessa paidassa ja täydessä meikissä kuusikymppisten äijien seassa ja renkaiden myymisen sijaan lähinnä keitteli kahvia ja hymyili nätisti vastaantulijoille. Taidettiinpa mua alussa tytötelläkin useampaan otteeseen ja kerran jopa kutsua prinsessaksi (puoli-ivalliseen sävyyn, ei mitenkään ihailevasti). Mutta täytyy sanoa, että Suomen kaltaisessa maassa jopa rengasliikkeessä saa naispuolisena ihmisenä työskennellä rauhassa. Varsinkin liikkeen vanhemmat herrasmiehet olivat tosi ihania ja kyselivät multa kaikenlaista opintoihin ja tulevaisuudensuunnitelmiin liittyen.

Random lounastaukoselfie.

Parasta työpaikalla oli kuitenkin ehdottomasti se, että löysin työntekijöiden joukosta toisen Muse-kuuntelijan! Asia, jota en ole pitkään aikaan odottanut tapahtuvaksi enkä varsinkaan rengasliikkeen kaltaisessa paikassa. Iso plussa kyseiselle tyypille myös siitä, että hän rankkasi Origin of Symmetryn (2001) Musen parhaimmaksi levyksi. Kukaan ihminen, joka kykenee arvostamaan kyseistä parhautta, ei voi olla sielultaan täysin läpimätä.

Juttelimme kyseisen tyypin kanssa musiikista myös yleisluontoisemmin, ja lopulta tilanne johti siihen, että mulla on tällä hetkellä laukussa lista erilaisista kauhurock- ja goottitranceyhtyeistä, joihin mun pitäisi tässä kevään ja kesän aikana tutustua. Ehdin jo katsastaa Youtubessa yhden työkaverin suosittelemista kokoonpanoista, meksikolaisen Hocicon, jonka tuotanto kuulostaa omiin korviini sekoitukselle EDM:ää, industrialia ja death metal -laulantaa. Mielenkiintoinen kombo, ja biisit tuntuvat paranevan joka kuuntelukerran jälkeen. 

Tällaisten kokemusten jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, että elämän yksi keskeisimpiä tarkoituksia on fiilistellä hyvää musiikkia ja jakaa näitä elämyksiä toisten ihmisten kanssa. Ei nimittäin ole mitään hienompaa tapaa ylittää sukupuoli-, ikä-, kansallisuus- ja koulutuserojen luomat raja-aidat kuin huomata, että toinen osapuoli on myös käyttänyt useita tunteja elämästään psykedeelisen avaruusrockin kuunteluun. 

Muita asioita, jotka ovat tuottaneet hyvää mieltä viime aikoina: Olen viime aikoina ollut aiempaa aktiivisempi eräässä MBTI-aiheisessa Facebook-ryhmässä, ja se on tuonut paljon odottamatonta iloa ja uusia FB-tuttavuuksia elämään. Ryhmässä oli tällä viikolla muun muassa keskustelua siitä, miten oman persoonan eri puolia voi kuvata taiteen avulla, ja kyseinen keskustelu tuotti lopulta kaksi eri aktiviteettia: a) esitä oman MBTI-persoonasi eri puolet (kognitiiviset funktiot) musiikin muodossa b) kuvaa kuvataiteen, runouden tai musiikin avulla, millaiseksi koet oman psykeesi eri puolet (Id, Ego ja Superego). Innostuin erityisen paljon jälkimmäisestä tehtävästä, sillä huomasin sen kautta, kuinka suuria ristiriitoja Idin (viettipohjan) ja Superegon (yliminän) välillä on elämässäni ollut ja kuinka paljon läheisemmäksi olen viime aikoina tullut Idin kanssa. Tästä lisää juttua myöhemmin!

Kyseisestä keskustelusta tarttui mukaan myös alla oleva biisi, jonka eräs kalifornialainen nuori mies linkkasi kuvaillessaan omaa ekstroverttia puoltaan. Jos unirytmin oikaiseminen ym. sujuu suunnitelmien mukaan, tämä biisi tulee saattamaan minua kesäkuntoon tulevasta viikonlopusta lähtien. #hallussa 2017 #juoksesikajuokse

Viikon kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti "totuus vai tehtävä" -keskustelu, johon osallistuin samaisessa FB-ryhmässä. Eräs keskusteluun osallistuneista naisista (30-40 v. amerikkalainen liberaali) sai tehtäväkseen osoittaa kannatusta Trumpille tarrojen, t-paidan tms. muodossa. En tiedä, mikä aivohäiriö minuun iski, mutta päätin ottaa osaa kyseiseen Trump-iloitteluun ja antaa naiselle seuraavan tehtävän: "Write a post either on your FB wall or one of the MBTI groups stating that you have seen several sex dreams of Trump and wonder whether it's alarming or not." Aluksi tehtävän saanut nainen protestoi tehtävää vastaan, mutta lopulta yhteen MBTI-ryhmistä ilmestyi tehtävänannon mukainen postaus Trump 2016 -paitaa esittelevän kuvan kera:

I kid you not, kyseinen postaus keräsi lyhyessä ajassa yli 70 kommenttia (2700 jäsenen ryhmässä), ja ihmisten mielipiteet olivat (ymmärrettävistä syistä) hiukan kahtiajakautuneet. Osa epäili naisen mielenterveyttä, osa nousi puolustamaan häntä ja totesi, ettei omituisissa seksifantasioissa ole mitään väärää tai sairasta, osa puolestaan paljasti omat politiikkoaiheiset fantasiansa. (Ilmeisesti ainakin Elisabeth Warren on monien liberaalimiesten ja -naisten päiväunien kohteena.) Hiukan harmitti poloisen liberaalinaisen puolesta, joka joutui lukemaan useamman kommentin verran ihmisten vinoilua aiheesta, mutta toisaalta koko kevään parhaiden naurujen jälkeen on vaikea tuntea hirvittävää katumusta asiasta. Nuorenin ainakin 10 ikävuoden verran kyseistä keskustelua lueskellessani.

(Plus juttelin kyseisen naisen kanssa FB-chatissa myöhemmin ja hän tuntui myös pitävän kyseistä tapausta lähinnä huvittavana eikä kantanut yhtään kaunaa. So all good.)

Tällaisia asioita harrastellessa sitä joskus miettii, että joillakin ikätovereilla on jo tässä vaiheessa aviopuoliso, lapsia ja omistusasunto, kun taas meikäläinen kuluttaa vapaa-aikansa pelaamalla virtuaalista totuutta ja tehtävää randomien nettituttavuuksien kanssa. Toisaalta en tiedä, haluanko koskaan aikuistua liikaa. Elämä trance metallia kuuntelevana aikuislapsena on kuitenkin harvinaisen mukavaa.